Avoero ja avoliittolaki

Avoero herättää usein kysymyksiä siitä, miten yhteinen koti, irtaimisto, säästöt ja mahdolliset velat ratkaistaan. Toisin kuin avioliiton päättyessä, avoliiton päättyessä ei toimiteta ositusta, vaan lähtökohtaisesti kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa. Tietyissä tilanteissa avopuolisolla voi olla oikeus hyvitykseen, jos hän on omalla panoksellaan kartuttanut tai säilyttänyt toisen omaisuutta. Tässä artikkelissa kerromme selkeästi, mitä avoliittolaki tarkoittaa käytännössä ja milloin oikeudellinen apu on tarpeen.

Milloin avoliittolakia sovelletaan?

Suomessa avoeroon sovelletaan Lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, jota kutsutaan usein avoliittolaiksi. Lakia sovelletaan tilanteissa, joissa puolisot ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai heillä on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Laki ei koske tilanteita, joissa toinen osapuolista on avioliitossa. Lain tarkoituksena ei ole rinnastaa avopuolisoita aviopuolisoihin, vaan antaa suojaa avoliiton päättyessä silloin, kun pelkkä omistussuhteiden seuraaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

Mitä avoerossa tapahtuu käytännössä?

Avoliiton päättyessä kumpikin pitää lähtökohtaisesti sen omaisuuden, joka on hänen nimissään. Tämä koskee esimerkiksi pankkitilejä, ajoneuvoja, sijoituksia ja muuta omaisuutta. Jos omaisuus on yhteistä, esimerkiksi asunto tai irtaimisto on hankittu yhdessä, yhteisomistus puretaan erikseen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että toinen lunastaa toisen osuuden tai omaisuus myydään ja varat jaetaan omistusosuuksien mukaisesti. Jos taas jonkin irtaimen omaisuuden omistuksesta ei saada selvyyttä, laki sisältää yhteisomistusolettaman: esine voidaan katsoa yhteisesti omistetuksi yhtä suurin osuuksin.

Omaisuuden erottelu on avoeron keskeinen vaihe

Avoliiton päättyessä tulisi toimittaa omaisuuden erottelu. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että selvitetään, mikä omaisuus kuuluu kummallekin ja miten mahdollinen yhteisomistussuhdepuretaan. Avopuolisot voivat sopia erottelusta keskenään ja laatia kirjallisen erottelukirjan. Kirjallisen sopimuksen tulee olla päivätty, allekirjoitettu ja kahden esteettömän todistajan todistama, jotta muotovaatimukset täyttyvät.

Milloin avopuoliso voi vaatia hyvitystä?

Vaikka pääsääntö on, että kumpikin pitää oman omaisuutensa, avopuolisolla voi olla yksittäisissä tilanteissa oikeus hyvitykseen. Hyvitys voi tulla kyseeseen silloin, jos toinen on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta ja pelkkä omistussuhteiden seuraaminen johtaisi perusteettomaan etuun toisen kustannuksella. Panos voi olla esimerkiksi rahaa toisen omistaman asunnon remonttiin, lainanlyhennyksiä, merkittävää työpanosta rakennus- tai korjaustöissä, kotityötä tai lastenhoitoa tilanteessa, jossa toinen on voinut kartuttaa omaisuuttaan. Hyvityksen edellytyksenä on todellinen epätasapaino, eikä vähäinen hyöty riitä.

Entä jos sopuun ei päästä?

Jos avopuolisot eivät pääse sopimukseen omaisuuden erottelusta tai hyvityksestä, käräjäoikeudelta voidaan hakea pesänjakajaa toimittamaan erottelu. Pesänjakaja voi ratkaista omaisuuden erotteluun liittyvät kysymykset ja päättää myös hyvityksestä. Tämä tarjoaa käytännön keinon tilanteisiin, joissa yhteisen kodin, irtaimiston tai muun omaisuuden jakaminen aiheuttaa erimielisyyttä.

Tärkeät määräajat on hyvä huomioida

Hyvitysvaatimuksen kanssa ei kannata viivytellä, sillä oikeus hyvitykseen raukeaa, jos sitä ei vaadita määräajassa omaisuuden erottelun jälkeen. Siksi on tärkeää selvittää omaisuussuhteet, mahdolliset panokset ja näyttö niistä mahdollisimman varhain. Käytännössä asiakirjat, maksutositteet, lainatiedot ja remontteihin liittyvä näyttö ovat usein ratkaisevassa asemassa.

Yhteiset lapset: huoltajuus, tapaamisoikeus ja elatusapu

Jos avopuolisoilla on yhteisiä lapsia, avoeron yhteydessä on sovittava erikseen lapsen huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta. Nämä kysymykset eivät ratkea avoliittolain perusteella, vaan niitä arvioidaan ennen kaikkea lapsen edun näkökulmasta. Vanhemmat voivat sopia lapsen huollosta yhteisesti tai niin, että huolto uskotaan toiselle vanhemmalle. Asumisesta voidaan sopia joko niin, että lapsi asuu pääasiallisesti toisen vanhemman luona, tai vuoroasumisesta, jolloin lapsi asuu käytännössä molempien vanhempien luona, vaikka hänellä on vain yksi virallinen asuinpaikka. Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapsen oikeus pitää yhteyttä siihen vanhempaan, jonka luona hän ei asu.

Elatusavun osalta lähtökohtana on, että molemmat vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan, ja elatusapua voidaan vahvistaa myös vuoroasumistilanteessa. Sopimukset tehdään tavallisesti lastenvalvojan luona kirjallisesti, ja vahvistettu sopimus on täytäntöönpanokelpoinen. Jos sopuun ei päästä, asia voidaan ratkaista käräjäoikeudessa.  

Avoero ei ole vain muutto erilleen, vaan siihen voi liittyä merkittäviä oikeudellisia ja taloudellisia kysymyksiä. Mitä aikaisemmin omaisuuden, asumisen ja mahdollisen hyvityksen perusteet selvitetään, sitä paremmin voidaan välttää pitkittyneet riidat ja epäselvyydet. Oikeudellinen neuvonta auttaa arvioimaan, onko asiassa syytä laatia sopimus vai ryhtyä muihin toimenpiteisiin.