Rikosprosessi Suomessa

Rikosprosessi voi tuntua raskaalta ja vaikeasti hahmotettavalta. Rikosasia voi koskea rikoksesta epäiltyä, rikoksen uhria eli asianomistajaa tai todistajaa. Epävarmuutta herättävät kysymykset siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä omat oikeudet tarkoittavat ja milloin avustajan apua tarvitaan. Tässä artikkelissa käymme läpi rikosprosessin vaiheet ja kerromme, miksi avustajaan kannattaa olla yhteydessä mahdollisimman varhain.

Mistä rikosprosessi alkaa?

Rikosprosessi alkaa, kun poliisi saa tiedon mahdollisesta rikoksesta. Tieto voi tulla rikosilmoituksella, poliisin havaintojen perusteella tai muun viranomaisen kautta. Poliisi arvioi, onko asiassa syytä epäillä rikosta. Jos näin on, aloitetaan esitutkinta.

1. Esitutkinta – poliisi selvittää, mitä on tapahtunut

Esitutkinnassa poliisi selvittää tapahtumien kulkua. Poliisi kuulee rikoksesta epäiltyä, asianomistajaa ja todistajia. Lisäksi poliisi kerää näyttöä, kuten viestejä, asiakirjoja, valokuvia, tallenteita tai teknistä selvitystä. Esitutkinnan tarkoituksena on selvittää, onko rikos tapahtunut, kuka on vastuussa teosta ja mitä vahinkoa teosta on aiheutunut.

Esitutkinta on rikosprosessin kannalta ratkaiseva vaihe. Kuulustelukertomukset ja esitutkinnassa kertynyt aineisto vaikuttavat siihen, miten asia myöhemmin arvioidaan. Siksi avustajaan kannattaa olla yhteydessä heti, kun saat kutsun poliisikuulusteluun tai joudut rikosasian osapuoleksi. Tämä koskee sekä rikoksesta epäiltyä että rikoksen uhria.

2. Syyteharkinta – syyttäjä arvioi, nostetaanko syyte

Kun esitutkinta on valmis, asia siirtyy syyttäjälle. Syyttäjä arvioi esitutkinta-aineiston perusteella, onko syytteen nostamiselle perusteita. Syyttäjä voi nostaa syytteen, tehdä syyttämättäjättämispäätöksen tai pyytää poliisilta lisätutkintaa. Kaikki rikosasiat eivät etene oikeudenkäyntiin.

Avustaja voi tässä vaiheessa arvioida esitutkintapöytäkirjaa, näyttöä ja vaatimuksia. Rikoksesta epäillyn kohdalla avustaja arvioi puolustuksen kannalta keskeiset seikat. Asianomistajan kohdalla avustaja perustelee vahingonkorvausvaatimukset ja kokoaa tarvittavat tositteet.

3. Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa

Jos syyttäjä nostaa syytteen, asia siirtyy käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Käräjäoikeus voi ennen istuntoa pyytää asianomistajaa esittämään vaatimuksensa ja vastaajaa antamaan kirjallisen vastauksen. Pääkäsittelyssä syyttäjä esittää syytteen. Asianomistaja voi esittää rangaistus- ja korvausvaatimuksia. Vastaaja kertoo oman kantansa syytteeseen ja vaatimuksiin.

Oikeudessa käydään läpi kirjalliset todisteet ja kuullaan asianosaisia sekä todistajia. Lopuksi osapuolet esittävät loppulausunnot. Tuomio voidaan antaa heti istunnon jälkeen tai myöhemmin kirjallisesti. Tuomiossa ratkaistaan, onko rikos näytetty toteen, määrätäänkö rangaistus ja tuleeko vastaajan maksaa vahingonkorvauksia.

4. Kirjallinen menettely ja muut vaihtoehtoiset ratkaisut

Osa rikosasioista voidaan käsitellä kirjallisessa menettelyssä. Tällöin suullista oikeudenkäyntiä ei järjestetä, vaan asia ratkaistaan asiakirjojen perusteella. Menettely edellyttää, että vastaaja tunnustaa teon ja suostuu kirjalliseen menettelyyn. Myös asianomistajan suostumusta voidaan tarvita. Ennen suostumuksen antamista on hyvä varmistaa avustajalta, mitä kirjallinen menettely omassa asiassa tarkoittaa.

Rikosasia voidaan tietyissä tilanteissa ratkaista sovinnollisesti. Asia voi edetä viralliseen sovitteluun. Sovittelussa rikoksesta epäilty ja asianomistaja pyrkivät puolueettoman sovittelijan avulla sopimaan esimerkiksi vahinkojen korvaamisesta. Sovittelu on vapaaehtoista ja edellyttää osapuolten suostumusta. Avustajat voivat edistää sovintoa myös osapuolten puolesta. Tällöin hevoivat neuvotella korvauksista, vaatimuksista ja muista ehdoista. Sovinto voi vaikuttaa asian etenemiseen, syyteharkintaan tai rangaistuksen arviointiin. Vaikutus arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Siihen vaikuttavat muun muassa asian laatu ja rikoksen vakavuus.

5. Tuomio ja muutoksenhaku

Käräjäoikeuden tuomioon voidaan tietyin edellytyksin hakea muutosta hovioikeudelta. Muutoksenhaussa arvioidaan, onko käräjäoikeuden ratkaisuun syytä puuttua. Valitusajat ovat lyhyitä, joten tuomion jälkeen on tärkeää olla nopeasti yhteydessä avustajaan, jos olet tyytymätön ratkaisuun.

Muutoksenhaku edellyttää ensin tyytymättömyyden ilmoittamista käräjäoikeudelle. Ilmoitus on tehtävä seitsemän päivän kuluessa ratkaisun antamisesta tai julistamisesta. Varsinainen valitus onlaadittava määräajassa ja toimitettava käräjäoikeudelle, vaikka se osoitetaan hovioikeudelle. Hovioikeudessa asian käsittely edellyttää pääsääntöisesti jatkokäsittelylupaa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita kaikissa rikosasioissa, esimerkiksi silloin, kun vastaaja on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta ja valitus koskee syyksilukemista tai rangaistusta. Jos hovioikeuden ratkaisuun halutaan hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta, tarvitaan valituslupa. Valitusluvan saaminen on poikkeuksellista. Korkein oikeus myöntää sen asioissa, joilla on laajempaa oikeudellista merkitystä tai joissa lain soveltaminen vaatii ennakkoratkaisua.

Milloin avustajaan kannattaa ottaa yhteyttä?